8 VIITTAUSKÄYTÄNNÖT
8.1 Lähdeviite ja lähdeluettelo
Lähteisiin viittaamisen tarkoituksena on antaa lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Lähteisiin viittaamisen avulla lukija (esim. tutkielman tarkastaja) voi tarkistaa julkaisun väitteiden tukena käytettyjen perusteluiden paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu eli kirjoittaja ilmoittaa, mistä hän on saanut julkaisuunsa muun kuin itse tuottamansa tekstin.
Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta:
A. lähdeviitteestä (tekstiviitteestä) ja
B. lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta).
Lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jossa käytetystä julkaisusta on tarkat bibliografiset tiedot. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.
Lähdeviitteiden merkitsemistapa vaihtelee tieteenaloittain, tieteellisestä laitoksesta tai julkaisusta riippuen. Kirjoittajan on aina tarkistettava, että lähdeviitteet ja lähdeluettelo noudattavat sen yhteisön tai julkaisun käytänteitä, jolle kirjoitus on aiottu. Jos kirjoittaja ei tiedä, mitä ohjeita tulisi noudattaa, hän voi käyttää esimerkiksi suomalaisen SFS 5342-standardin ohjeita ja elektronisten julkaisujen osalta SFS 5381 -standardin ohjeita.
Riippumatta siitä, mitä ohjeita kirjoittaja noudattaa, tärkeää on se, että viitetiedot ovat selkeitä, riittäviä, yksiselitteisiä ja alkuperäisjulkaisun tekijöitä kunnioittavia.
|