1 TIETEELLINEN TIEDONHANKINTA
1.1 MITÄ on tiedonhankinta?
1.2 MITEN tiedonhankinta tapahtuu?
1.3 MIKSI tiedonhakutaitoja tarvitaan?
1.4 Pärjäätkö ilman informaatiolukutaitoa?

2 TIEDONHAUN VALMISTELU
2.1 Tiedontarve ja aihealue
2.2 Avainkäsitteet ja hakusanat
2.3 Asiasanastot ja luokitus
2.4 Hakusuunnitelma

3 TIEDONHAKUTEKNIIKAT
3.1 Hakusanojen yhdistäminen
3.2 Hakusanojen katkaisu
3.3 Haun rajaus

4 TIEDONHAKUJÄRJESTELMÄT
4.1 Tietokannat
4.2 Internet
4.3 Bibliografiat

5 TIEDONLÄHTEET
5.1 Kirjat, opinnäytteet, teokset
5.2 Kotimaisia artikkeleita
5.3 Kansainvälisiä artikkeleita
5.4 Hakuteoksia
5.5 Virallistietoa
5.6 Tilastoja
5.7 Tiedonlähteen valinta

6 HAKUTULOSTEN ARVIOINTI
6.1 Lähdekritiikki
6.2 Tiedonhaun onnistumisen arviointi

7 UUDEN TIEDON SEURANTA

8 VIITTAUSKÄYTÄNNÖT
8.1 Lähdeviite ja lähdeluettelo
8.2 Viitteidenhallinta

9 TEKIJÄNOIKEUS

10 TIEDON EETTINEN KÄYTTÖ

KURSSIN TEKIJÄT

3 TIEDONHAKUTEKNIIKAT

Tiedonhaun perustekniikat auttavat tietokannoista tapahtuvan tiedonhaun onnistumisessa. Hakusanojen yhdistäminen toisiinsa Boolen tai läheisyysoperaattoreilla, hakusanojen katkaisu, haun kohdistaminen tiettyihin kenttiin ja muut rajausmahdollisuudet mahdollistavat toimivien hakulauseiden muotoilemisen.

Internetin hakukoneissa voi soveltaa pääosin samoja periaatteita. On hyvä perehtyä tietokantakohtaisiin hakuohjeisiin, sillä käytettävissä olevat tiedonhaun perustekniikat, hakukomennot ja rajausmahdollisuudet vaihtelevat tietokannoittain. Lisätietoa löydät tavallisimmin tietokantojen yhteydessä olevista opastetoiminnoista.


YKSINKERTAINEN JA LAAJENNETTU HAKU

Monissa tietokannoissa voi valita hakutavaksi joko:
• yksinkertaisen haun, jota ovat mm. Perushaku, Basic, Quick Search, Keyword Search
• laajennetun haun, jota ovat mm. Yhdistelmähaku, Boolen haku, Advanced Search, Expert.

Yksinkertaisessa haussa haku kohdistuu kaikkiin tietokannassa oleviin kenttiin. Tällöin voidaan puhua myös vapaatekstihausta. Vapaatekstihaku kohdistuu siis julkaisun tai artikkelin nimekkeeseen, tiivistelmään, asiasanoihin tai muihin kenttiin (viitetiedot). Hakutermi kirjoitetaan sille varattuun hakuruutuun sellaisenaan tai katkaistuna katkaisumerkillä. Useimmiten voi myös käyttää hakulausetta, jossa hakusanoja on yhdistelty Boolen operaattoreilla. Joissakin elektronisten lehtien tietokannoissa vapaatekstihaku kohdistuu koko artikkelin tekstiin. Tällöin on huomattava, että jos hakusanat ovat yleisiä, hakutulos voi sisältää paljon epärelevanttia tietoa.

Laajennetussa haussa voi valita, mihin kenttään hakusanat kohdistetaan, kuten asiasana-, tekijä-, nimeke-, lehden nimi- (Journal Title tai Source) tms. kenttään. Haun voi valita kohdistuvan myös kaikkiin kenttiin (All Fields, Basic Fields, Words anywhere).

Suositeltavin tapa on hakea julkaisulle tai artikkelille annetuilla asiasanoilla (Descriptors, Subject, Keyword). Asiasanat on valittu tietokannan asiasanastosta eli tesauruksesta.

Tiedonhaun voi kohdistaa myös artikkelin tai julkaisun tekijään. Tällöin käytetään joko pelkkää sukunimeä tai täsmällisemmän hakutuloksen saamiseksi sekä sukunimeä että etunimen ensimmäistä kirjainta tai joissakin tietokannoissa kokonaista etunimeä. Tarkempaan tulokseen päästään, kun haku kohdistetaan sekä tekijään että teoksen nimeen tai asiasana-kenttään. Näin löytyvät tietyn tekijän kyseiseen aiheeseen liittyvät julkaisut.

Elektronisia tiedonlähteitä tuottavat useat eri kustantajat ja tiedontuottajat, joten niiden ulkoasut ja tiedonhakutavat poikkeavat jonkin verran toisistaan. Kukin tietokanta sisältää oman ohjeistuksensa.


VAPAATEKSTIHAKU JA ASIASANAHAKU

Vapaatekstihaussa eli sanahaussa valitaan hakusanoiksi luonnollisen kielen sanoja, joiden voi kuvitella esiintyvän julkaisun nimessä, tiivistelmässä tai muissa viitetiedoissa. Sanat voivat olla erikielisiä, varsinkin jos haetaan tietoa monikielistä aineistoa sisältävästä kokoelmasta. Hakusanoja valittaessa kannattaa miettiä mahdollisia synonyymejä ja lähitermejä.

Vapaatekstihakua kannattaa käyttää:
• systemaattisen haun ensimmäisessä vaiheessa
• tutkimusalue on uusi ja terminologia ei ole vielä vakiintunut asiasanastoihin
• käsite on hyvin spesifi, mutta joka kuitenkin saattaa esiintyä julkaisun nimessä.

Sanahaku tuo helposti esiin paljon turhaakin aineistoa. Mitä suuremmasta tietokannasta tai mitä laajemmasta hakuaiheesta on kysymys, sitä vaikeampi on saada relevanttia hakutulosta vapaatekstihaulla.

Kirjastojen kokoelmatietokannoissa ja useimmissa suurissa viitetietokannoissa julkaisujen viitetietoihin lisätään asiasanastosta valittuja termejä, jotka mahdollisimman tarkasti kuvaavat julkaisun sisältöä. Asiasanasto on eräänlainen avainsanaluettelo, jossa kutakin asiaa kuvaamaan on valittu tietty termi. Kyseisen termin kohdalla viitataan edelleen rinnakkaisiin, suppeampiin ja laajempiin termeihin.

Asiasanastojen termeillä tehdyt haut johtavat yleensä tarkempiin hakutuloksiin kuin vapaatekstihaut. Asiasanahaku hakee termejä aineiston sisältöä kuvaavista kentistä, kun taas vapaatekstihaku kohdistuu bibliografisen tietueen kaikkiin hakukelpoisiin kenttiin.

Kattavaan tiedonhakuun kannattaa usein yhdistää sekä luonnollisen kielen sanoja että asiasanaston termejä.

Eri tietokannoissa on yleensä omat tietokantakohtaiset tesauruksensa. Sisällönkuvailussa käytetyt termit ovat aina sanaston osoittamassa muodossa. Esimerkiksi, kasvatustieteen kansainvälinen tesaurus (sanasto) on ERIC. Terveystieteiden aineistojen sisällönkuvailussa käytetään Medical Subject Headings (MeSH) asiasanastoa.

Löydettyäsi yhden tai useamman keskeisen kirjan, käytä hyväksi niille annettuja asiasanoja uusissa hauissa.