2.3 Asiasanastot ja luokitus
Asiasanoja ja luokituksia käytetään tietokannoissa ja kirjastojen kokoelmaluetteloissa kuvaamaan julkaisujen sisältöä. Niiden tarkoituksena on auttaa käyttäjiä löytämään haluttu tieto mahdollisimman vaivattomasti.
Yhdellä teoksella voi olla useampia asiasanoja ja luokituksia. Kaikkia julkaisuja ei kuitenkaan asiasanoiteta. Sisällönkuvailussa käytetyt asiasanat löytyvät asiasanastoista ja tesauruksista, jotka voivat olla osana tietokantoja tai ne ovat erillisiä painettuja tai elektronisia julkaisuja.
Asiasanastot ja tesaurukset voivat olla luonteeltaan yleisiä tai jonkin erityisalan sanastoja. Esimerkkejä:
• Yleinen Suomalainen Asiasanasto YSA
• Lääketieteen erityissanasto Medical Subject Headings MeSH
Nämä ja muita asiasanastoja löytyy Kansallisesta ontologiapalvelusta ONKIsta.
Asiasanastoissa käsitteet on ilmaistu aakkosellisena sanalistana tai niissä on kuvattu myös asiasanojen väliset suhteet, jolloin asiasanastoista löytyvät mahdolliset sanastoon hyväksytyt rinnakkaiskäsitteet ja käsitehierarkian ylä- ja alakäsitteet (suppeammat ja laajemmat termit).
Suomessa tavallisimmin käytetty asiasanasto on Yleinen suomalainen asiasanasto YSA. Se on käytössä mm. yliopistokirjastojen, yleisten kirjastojen tietokannoissa sekä useissa ammattikorkeakoulukirjastojen tietokannoissa.
Luokitusten avulla kuvataan myös julkaisujen sisältöä. Esimerkkejä luokitusjärjestelmistä:
• Yleinen kymmenluokitus UDK, joka on käytössä useimmissa tieteellisissä kirjastoissa
• Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä YKL
• American Mathematical Society -luokitus AMS
• National Library of Medicine -luokitus NLM
Käytetty luokitusjärjestelmä näkyy konkreettisesti siinä, miten kirjat ja muu aineisto on järjestetty kirjastoissa hyllyluokkiin. Luokitushakua käytettäessä haetaan aihealueen luokituskoodit luokitusoppaista ja hakemistoista.
Luokitusta kannattaa käyttää tiedonhaussa silloin, kun haluaa saada selville yleisemmin, mitä tietystä aiheesta on julkaistu. |