Vaasan yliopiston opinnäytteet

Filosofinen tiedekunta, 2016

Koskela, Hanna

Adoptionhakijan oikeusturva: Kansainvälisessä ja kotimaisessa adoptiossa

Ohjaaja/Valvoja (DI):
Niina Mäntylä
Tutkinto:
Hallintotieteiden maisteri
Pääaine:
Julkisoikeus
Tutkielman kieli:
Suomi
Sivumäärä:
101
Halukkaiden adoptiovanhempien määrän kasvaminen on aiheuttanut Suomen lainsäädännölle paineen adoptiolain uudistamiselle. Tästä syystä lakia muutettiinkin vuonna 2012. Uuden lain painopiste on lapsen edun toteutumisessa ja adoptiossa olevan lastensuojelunäkökulman edistämisessä. Adoptionhakijan oikeusturvan toteutuminen on puolestaan jäänyt melko vähäiselle huomiolle lain painotuksissa. Lain oikeusturvakeinot ovat kyllä adoptionhakijalle, joka saa adoptiotaan koskien myönteisen päätöksen, yleensä riittävät. Vastakkaisessa tilanteessa oleva adoptionhakija, jonka lupa adoptioon jostain syystä evätään, tarvitsisi kuitenkin kattavampia oikeusturvakeinoja oikeuksiensa turvaamiseksi.

Tutkimuksen kohteena on siis adoptiolaki adoptionhakijan oikeuksia, velvollisuuksia ja tähän kohdistuvia vaatimuksia koskevilta osin. Tutkimuskohteena on sekä adoptionhakijan että adoptiovanhemman oikeusturvan toteutuminen. Tärkeässä roolissa oikeusturvan toteutumisessa on adoptiossa vaikuttavien viranomaisten toiminta, joiden päätös- ja harkintavallan laajuutta hakijaa koskevia päätöksiä tehdessään tarkastellaan tutkimuksessa esimerkiksi tarkoituksenmukaisuusperiaatteen kautta. Lisäksi tarkastellaan hakijoiden välisen yhdenvertaisuuden toteutumista käyttäen apuna lähinnä oikeustapauksia. Adoptionhakijan oikeusturvakeinojen tarkastelussa taas käytetään etenkin hallintolakia ja hallintolainkäyttölakia.

Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa on oikeussosiologia, jossa tarkoituksena on oikeudellisten ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden välinen empiirinen analyysi. Empiirisen aineiston tutkimuksessa muodostaa haastatteluaineisto, joka on koottu haastattelemalla kymmentä adoptiovanhempaa. Tutkimukseen liittyy vahvasti kuitenkin myös oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen, näkökulma. Tutkimuksessa osoitetaan adoptioprosessissa olevia epäkohtia, joissa adoptionhakijan oikeusturvan toteutuminen vaarantuu. Tavoitteena on esittää lakiin erityissäännöksiä, jotka turvaisivat hakijan oikeuksien toteutumisen.

Adoptioprosessissa vaikuttavien viranomaistahojen helppo ja hyväksyttävä tapa tehdä adoptionhakijaa koskevia negatiivisia päätöksiä on perustella ne lapsen edulla. Adoptioneuvontaa antavilla sosiaalityöntekijöillä on lisäksi suuri harkintavalta adoption onnistumisessa, sillä he voivat itsenäisesti keskeyttää neuvonnan tai olla aloittamatta sitä lainkaan. Adoptiolautakunnan rooli prosessissa taas on vain joko vahvistaa tai hylätä neuvonnan antajan tekemä päätös. Koska lautakunnalla ei usein ole omakohtaista kokemusta hakijasta ja tämän prosessista, vahvistaa se yleensä neuvonnan antajan päätöksen. Tällainen yleensä yhdelle henkilölle kohdistuva päätösvalta heikentää hakijan oikeusturvan toteutumista. Lautakunta tulisikin ottaa prosessiin läheisemmin mukaan, jotta neuvonnan antajan harkintavallan ala kapenisi.

Adoptionhakijan valittaessa hallinto-oikeuden päätöksestä hän kohtaa valituskiellon, sillä korkeimpaan hallinto-oikeuteen saa valittaa vain, mikäli asialleen saa valitusluvan. Valituskielto katkaisee näin kaksiportaisen tuomioistuinkäsittelyn ja hankaloittaa hakijan mahdollisuuksia saada asiansa käsitellyksi haluamassaan laajuudessa. Adoptiota koskevat asiat ovat kuitenkin merkitykseltään niin suuria, että valituskiellon poistamista olisi niiden osalta syytä harkita. Heti oletuksena prosessissa mukana oleva mahdollisuus kaksiportaiseen tuomioistuinkäsittelyyn edistäisi hakijan oikeusturvan toteutumista.
Avainsanat:
adoptio, oikeusturva, harkintavalta
© Tritonia 2014-2019