2 Tiedonhaku

Sanonta ”Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty” pitää paikkansa myös tiedonhaussa. Mitä tarkemmin paneudut tehtävän määrittelyyn, sitä helpompaa ja nopeammin etenevää jatko on. Kohtuus kuitenkin kaikessa: tehtävän tarkka määrittely ei välttämättä ole mahdollista, eikä aina järkevääkään. Hyvin todennäköisesti joudut tarkistamaan ja muuttamaan vähintäänkin näkökulmaasi tiedonhaun edetessä. Valitse ensin tehtävä, jota lähdet tarkastelemaan. Jos olet tekemässä esim. esseetä tai seminaarityötä, sinun kannattaa määritellä tiedonhakutehtäväsi sen perusteella.

Mieti vastaus ainakin seuraaviin kysymyksiin:

• Mihin tarvitset tietoa?
• Millaista tietoa tarvitset?
• Mikä on kysymys, johon etsit vastausta?
• Mitkä ovat aiheeseen liittyvät avainsanat ja -käsitteet?

Tiedonhaussa on usein vaikeinta keksiä oikeat hakusanat. Hakuaiheesta ensimmäisenä mieleen tulevilla sanoilla voi löytyä satoja teoksia tai niitä ei löydy yhtään. Mieti, mikä omassa aiheessasi on keskeisintä, minkälaisista asioista haluaisit löytää lisää tietoa. Tavoitteena on tunnistaa hakuaiheen keskeiset käsitteet, mahdolliset vaihtoehtoiset termit ja synonyymit. Tiedonhaku on hyvä aloittaa käyttämällä hakusanoina kahta tai kolmea keskeistä termiä. Terminologian selvittämisessä voit käyttää hyväksi erilaisia käsikirjoja ja sanastoja.

Triassa ja muissa kirjastotietokannoissa julkaisujen sisällöt kuvataan asiasanoin. Asiasanat valitaan niin, että ne kuvaavat mahdollisimman hyvin julkaisun sisältöä. Kuvailu auttaa tiedonhakijaa hakemaan tietoa oikeilla käsitteillä, sillä usein pelkkä julkaisun nimi ei kerro riittävästi sen sisällöstä. Suomessa tavallisimmin käytetty asiasanasto on Yleinen suomalainen asiasanasto (YSA). Asiasanastosta näkyvät myös mahdolliset rinnakkaistermit ja laajemmat sekä suppeammat termit.

Jos käytät myös muita kuin suomenkielisiä tiedonlähteitä, muista tarkistaa valitsemiesi termien vieraskieliset vastineet. Useisiin kansainvälisiin tietokantoihin sisältyy myös oma asiasanastonsa eli tesauruksensa.