Vaasan Lyseon synty

Vaasan Lyseo vietti 8.10.2005 koulun 125-vuotisjuhlia, joihin yhtenä tapahtumana sisältyi laihialaista maanviljelijää Mikko Iipposta esittävän pronssisen reliefin kiinnittäminen juhlasalin seinään.

Syy tähän merkittävään kunnianosoitukseen löytyy niistä ansioista, joita Mikko Iipposella oli Vaasan Lyseon perustamiseen liittyvissä vaiheissa. Vuonna 1849 syntynyt Mikko Iipponen vaikutti monella eri tavalla Laihian kunnalliselämään ja hän oli mm. kunnallislautakunnan ja kansakoulun johtokunnan jäsen. Hän piti tärkeänä suomen kielen aseman edistämistä ja oli vakuuttunut suomenkielisen oppikoulun saamisen tärkeydestä. Lähimmät suomenkieliset oppikoulut olivat tuolloin Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Porissa. Vaasassa oli vain Ruotsalainen Lyseo.

Tältä pohjalta on ymmärrettävissä se kirjoitus, jonka Mikko Iipponen lähetti 19.3.1879 vuonna 1878 perustettuun Vaasan Sanomat -nimiseen lehteen. Artikkeli julkaistiin lehdessä kesäkuussa.

Kirjoituksen alussa Mikko Iipponen tuo esille Vaasan merkityksen Etelä-Pohjanmaan kaupan keskuksena. Tähän vaasalaiset itse ja Vaasan ympärillä asuva ruotsinkielinen väestö olivat hänen mukaansa hyvin tyytyväisiä. Hän toteaa myös, ”että me suomalaiset emme voi kaikin puolin vaasalaisten kanssa yhtyä tuohon kiitosveisuun. Jotakin sieltä meidän mielestämme vielä puuttuu. Kaikissa niissä korkeammissa oppilaitoksissa, jotka sieltä löytyvät vaikutuksessaan, on opetuskielenä ruotsi. Tästä näkyy siis, että läänin ruotsinkielisen väestön sivistystarpeita kyllin on pidetty silmällä, koetettu tyydyttää. Mutta suomenkielisen väestön sivistystarpeitten täyttäminen, sen sivistyslaitokset ovat kokonaan jääneet unhotuksiin ja takapajulle. Ja se, mitä sanoimme sieltä puuttuvan, on Suomalainen Lyseo.”

Kirjoituksensa hän päättää sanoihin: ”Suomalaiset! Meidän on näyttäminen, että meillä on tarve, ja että meillä on vastustamaton ja masentumaton tahto tätä tarvetta täyttämään; että me tunnemme velvollisuutemme kansalaisina, isänmaanystävinä, sivistyksen ja kansallisuutemme kohottamisen todellisina harrastajina.”

Kirjoitus oli ensimmäinen julkinen lausunto suomenkielisen korkeamman oppilaitoksen tarpeellisuudesta Etelä-Pohjanmaalla. Koska se tuli kansan syvistä riveistä, sen merkitys oli entistä suurempi.

Tarve suomenkielisten oppikoulujen perustamiseen voimistui 1870-luvun lopulla eri puolilla Suomea, ja niin senaatti ja valtiopäivätkin ottivat myönteisen kannan uusien koulujen perustamiselle. Uusia suomenkielisiä oppikouluja perustettiin eri puolille Suomea niin poikia kuin tyttöjäkin varten.

Oppikoulun perustamiseen liittyvät suunnitelmat etenivät Etelä-Pohjanmaalla ja myös Vaasassa. Sanomalehden välityksellä kutsuttiin ”paikkakunnan yleisöä, kaupunkilaisia ja maalaisia, jotka suomalaisen korkeamman koulun perustamista harrastivat, kokoontumaan valmistavaan kokoukseen, joka oli pidettävä Vaasassa maaliskuun 2. päivänä 1880”.

Suomalaisen oppikoulun perustava kokous pidettiin ko. päivänä kirkkoherra A. Nyholmin johdolla. Yksimielisesti päätettiin, että Suomalainen Lyseo aloittaisi toiminnan Vaasassa 1.9.1880. Kirkkoherra Nyholmin lisäksi ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi lehtori E. Almberg, oikeusneuvosmies J. Kr. Swanljung, kauppiaat C. J. Hartman ja Fr. Brasilier. Varsinaisen johtokunnan lisäjäseniksi jokainen ”suomalainen kunta” valitsi oman äänivaltaisen asiamiehen. Laihialta valituksi tuli Mikko Iipponen.

Hallitukselta pyydettiin lupaa koulun avaamiseen. Keisarillinen senaatti antoikin jo 3.6.1880 suostumuksensa, ja näin koulu sai aloittaa toimintansa seuraavan syyskuun alussa. Ensimmäinen opettajanvirka julistettiin haettavaksi ja tähän virkaan otettiin maisteri Eliel Levón. Koulun tilat, sali ja kaksi kamaria eteisineen vuokrattiin kirkkoherran lesken, rouva Vegeliuksen talosta Kirkkopuistikko 27:stä.

Koulu aloitti toimintansa juhlallisin menoin syyskuun 1. päivänä 1880. Paikalla oli koulun 31 ensimmäisen oppilaan (pojan) lisäksi runsaasti juhlapukuista yleisöä. Kirkkoherra A. Nyholm julisti Vaasan suomalaisen lyseon avatuksi ja totesi mm., että ”Herran rikas, runsas siunaus levätköön nyt avatun oppilaitoksen yli”. Myös koulun johtaja Eliel Levón piti puheen, jossa hän kehotti oppilaitaan kätkemään sydämensä pohjaan puhujalavan yläpuolella olevaan kilpeen piirretyt sanat: ”Siveys armon saa, sivistys maan perii.”  Siihen päättyivät yksinkertaiset juhlamenot, ja niin Vaasan suomalainen lyseo aloitti toimintansa, joka on erinimisinä jatkunut aina näihin päiviin asti.

Myös tytöille oma opinahjo

Vastaavalla tavalla on alkunsa saanut myös Vaasan suomalaisen tyttökoulun perustamisen. Sen lähtökohtana pidetään 7.11.1890 vaasalaisen Ossian Ansaan Pohjalaisessa ollutta pääkirjoitusta ”Suomalainen tyttökoulu Waasaan”, jonka artikkelin allekirjoitti kuusi silloista tunnettua, ”kansanmielistä” henkilöä: lehtori Erkki Almberg, tehtaanomistaja Edvard Björkenheim, opettajatar Naëmi Ingman, maanviljelijä Fredrik Wilhelm Lagerstedt ja rovasti Abel Nyholm.

Koulun perustamiseen tähtäävät toimenpiteet saivat pontta, kun Ossian Ansas kehotti kirjoituksessaan kansalaisia lukuisasti saapumaan tyttökoulun perustavaan kokoukseen 19.12.1890. Näin tapahtuikin ja mainittuna päivänä suomalaisen lyseon huoneistossa pidetyssä kokouksessa päätettiin, että ”suomalainen tyttökoulu avataan tulevana syksynä Waasassa”. Rovasti A. Nyholm toimi kokouksen puheenjohtajana ja hovioikeudenkanslisti Oskar Rewell laati pöytäkirjan. Koululle valittiin myös väliaikainen johtokunta: Oskar Rewell, Edv. Björkenheim, rehtori Eliel Levón, apteekkari K. F. Mandelin ja neiti Hilda Hellman.

Väliaikainen johtokunta ryhtyi toimenpiteisiin, ja 25.3. saapui koko johtokunnan allekirjoittama hakemus kouluylihallitukseen, jonka puoltamana se joutui senaatin ratkaistavaksi. Vaasalaisten anomus ratkaistiin myönteisesti 18. huhtikuuta 1891, mutta virallinen tieto päätöksestä saatiin Vaasassa vasta kesällä. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi oli jo maaliskuussa valittu Naëmi Ingman. Yhteensä yhdeksän kouluun otettua tyttöä oli valmiina aloittamaan suomalaisten tyttöjen opinkäynnin Vaasassa syyskuun 1. päivänä 1891.

Tarvetta myös yhteiskoululle

Vaasan Yhteiskoulun 50-vuotisjuhlajulkaisussa Erkki Malmivaara kirjoittaa, että koulu on syntynyt testamentilla. Hän jatkaa, että ”Suomalaisuuden aatetta ajoi Vaasassa Vaasan Nuija. Sen piirissä toimi aktiivisesti henkilöitä, jotka olivat nähneet aatteen toteutumiseen kuuluvaksi suomenkielisen yhteiskoulun saamisen kaupunkiin”.

Tammikuun 13. päivänä 1921 pitämässään kokouksessa Vaasan Nuija päätti lopettaa toimintansa. Samassa kokouksessa se päätti käyttää omaisuutensa suomalaisuuden edistämistä paikkakunnalla tarkoittaviin tarpeisiin. Tätä tarkoitusperää se oli katsonut parhaiten toteuttavansa ottamalla huomioon uuden suomalaisen oppikoulun tarpeen paikkakunnalla ja tässä mielessä edesauttamalla jo aikaisemmin ohimennen puheeksi otetun suomalaisen yhteiskoulun syntymistä Vaasassa.

Toimenpiteet etenivät uuden koulun perustamiseksi niin, että Vaasan Yhteiskoulu aloitti toimintansa syyskuun ensimmäisenä päivänä 1923.

Vaasan Keskikoulu myös tarpeeseen

Myöhemmin 1950-luvulla Vaasassa tuli tarvetta vielä uuden oppikoulun perustamiselle.

Tämän takia kaupunginhallituksen asettama toimikunta päätti, että Vaasaan oli perustettava 5-luokkainen oppikoulu tyydyttämään paikkakunnan oppikoulutarvetta. Tällöin aloitti toimintansa Vaasan Keskikouluyhdistys, jonka perustajajäsenet olivat asianajaja Toivo Kekkinen, etsivä Eino Suortti ja kansakoulun tarkastaja Osmo Tuominen.

Koulun perustamisen taloudelliset edellytykset antoi Vaasan kaupunginvaltuusto, joka 14.5.1956 päätti luovuttaa koulun käyttöön välttämättömän kiinteistön Kirkkopuistikko 1:ssä sekä tarpeelliset määrärahat. Tämän jälkeen yhdistys ryhtyi tarmokkaasti anomaan koululle toimilupaa, joka myönnettiinkin 11.4.1957 ja näin uuden koulun toiminta alkoi 1.9.1957.

Kouluhallituksen tekemän päätöksen mukaisesti koulun nimi muutettiin 1.7.1960 Onkilahden yhteiskouluksi ja aikanaan se sai oikeiden kouluttaa oppilaitaan ylioppilaiksi asti.

Yksi suomenkielinen lukio Vaasassa vuonna 2006

Suomenkielisten lukioiden osalta tilanne muuttui oleellisesti vuonna 1994, kun neljästä lukiosta muodostettiin kaksi: Vaasan lyseon lukio ja Vaasan yhteislukio. Onkilahden lukio yhdistettiin Vaasan lyseon lukion kanssa, ja Vaasan yhteiskoulusta ja Kirkkopuistikon lukiosta tuli Vaasan yhteislukio.

Säästötoimenpiteiden johdosta 2000-luvun alussa ryhdyttiin kaupungin hallintoa uudistamaan, joka johti siihen, että vuonna 2004 opetuspuolelle muodostettiin toisen asteen koulutuslautakunta. Sen alaisuuteen kuuluivat nyt niin lukiot kuin muut toisen asteen oppilaitokset.

Tämän jälkeen alkoi kova vääntö lukioiden yhdistämisestä, joka eri välivaiheiden jälkeen lopulta johti siihen, että vuoden 2006 alusta lukien Vaasassa oli vain yksi suomenkielinen päivälukio: Vaasan lyseon lukio. Keväällä 2006 myös Vaasan lyseon aikuislukio muutettiin uudelleen Vaasan lyseon aikuislinjaksi. Näin saatettiin loppuun prosessi, jonka tulokset on arvioitavissa vasta vuosien kuluttua.

Lyseon kirjakokoelman vaiheet

Vaasan lyseon 100-vuotishistoriikissa, joka julkaistiin vuonna 1980, on Mirjam Lehtikannon kirjoittamaa tekstiä Lyseon kirjastosta ja Koe-seuran kirjastosta. tekstissä todetaan mm. seuraavaa:

”Lyseon kirjasto pantiin alulle keräämällä johtokunnan ja maaseudulla olevien asiamiesten kokouksessa joulukuussa 1880 40 mk oppikirjojen hankkimiseksi varattomille oppilaille. Yksityislyseo sai jo ensimmäisenä lukuvuotenaan myös kirjalahjoja, antajina kauppias A. Hartman, oikeusneuvos J. Kr. Swanljung ja ruotsalaisen lyseon oppilas J. Strömsten.”

Seuraavina vuosina kirjasto kasvoi tuntuvasti, kun yksityiset henkilöt alkoivat lahjoittaa kirjoja koululle. Vuosina 1894 - 98 koulu sai kauppias Oskar Hartmanin testamentin nojalla yli 1300 nidettä ruotsalaisen lyseon valittua ensin toivomansa kappaleet. Kauppaneuvos Joachim Kurtén halusi auttaa suomalaista lyseota antamalla sille 1897 - 98 Suomalais-ugrilaisen seuran siihenastiset 15 julkaisua. Tohtori E. A. Bodénin kuolinpesä lahjoitti vuosisadan alussa 74 nidettä.

Kirjaston anteliaimpia tukijoita on ollut suuri bibliofiili, hovoikeudenneuvos Oskar Rewell. Hän luovutti 1917 - 18 kokoelmistaan 554 nidosta lyseolle, etupäässä Suomen historiaa ja kirjallisuutta koskevia teoksia. Myös myöhemmin Rewell lahjoitti 190 arvokasta nidosta käsittävän kokoelman Kreikan ja Rooman klassikoita, promotio-ohjelmia ja -runoja vuosilta 1832 - 90, vanhoja väitöskirjoja, Turun yliopistossa 1772 - 1826 pidettyjen luentojen luetteloita ja Helsingin yliopiston vastaavia vuosilta 1828 - 52 sekä yliopistojen kutsumuskirjoja 1785 - 1826 ja 1830 - 48. Näiden lahjoitusten johdosta kirjasto oli vuoden 1919 lopussa kasvanut 6467 nidosta käsittäväksi.

Lehtikanto jatkaa, että syksyllä 1946 lehtori Pekka Kaarela otti vastaan kirjastonhoitajan tehtävät ryhtyen ahertamaan kirjaston lopulliseksi järjestämiseksi. Hänen erotessaan 1957 se oli mallikelpoisessa kunnossa. Syksystä 1959 lähtien kirjastoa hoiti lehtori Raimo Teppo. Keväällä 1960 teosten määrä oli 9253.

Kirjakokoelma pahvilaatikoihin

Kirjakokoelma oli Tepon hoitamana hyvässä kunnossa vielä 1990-luvun alussa. Kun Vaasan lyseon lukio ja Onkilahden lukio yhdistettiin 1994, tuli ajankohtaiseksi Lyseon koulurakennuksen saneeraaminen, sillä rakennuksen silloiset tilat eivät olisi riittäneet 500 lukiolaisen käyttöön.

Kaikki tapahtuikin tämän jälkeen erittäin nopeasti ja osittain harkitsemattomasti. Saneeraamispäätös tehtiin 1994, ja koulun rehtorille Markku Rintaselle ilmoitettiin, että rakennus on tyhjennettävä kaikista tavaroista vuoden 1995 hiihtolomalla yhden viikon aikana. Näin myös tapahtui ja työn teki suurimmalta osin koulun oma henkilökunta.

Tällöin ei ehditty etukäteen suunnitella esim. kirjaston kohtaloa. Tuumasta vain toimeen ja 10 000 nidettä käsittävä kokoelma ängettiin n. 200 pahvilaatikkoon ja muovisiin jätesäkkeihin. Laatikot vietiin lopulta Pohjanmaan museon Vaskiluodossa olleisiin varastotiloihin. Näin jälkeenpäin voi todeta, että tässä tapahtui karmea kulttuurihistoriallinen väkivallanteko.

Lyseon arvokas kirjakokoelma uinui Ruususen untaan museon väliaikaistiloissa alttiina varsinkin kosteudelle. Koulun rehtorina kannoin tietysti murhetta kirjoista ja toivoin, että uudesta saneeratusta ja laajennetusta kirjastosta olisi löytynyt viimeistään vuoden 2001 jälkeen asianmukaiset tilat myös Lyseon kokoelmalle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun museon väki usean vuoden jälkeen otti yhteyttä kirjojen poistamiseksi museon varastotiloista, oli tälle asialle löydettävä ratkaisu.

Näin kuvioihin tuli mukaan tiedekirjasto Tritonia, jonka johtaja Vuokko Palonen suhtautui heti alusta lähtien myönteisesti kokoelman vastaanottamiseen. Neuvottelut johtivatkin lopulta sopimukseen, jonka mukaan Lyseo lahjoittaa tietyin ehdoin kirjakokoelmansa Tritonialle.. En ehtinyt kuitenkaan saattaa asiaa lopulliseen ratkaisuun, sillä ennen eläkkeelle siirtymistäni minulla ei vuoden 2005 alussa vuosilomani aikana ollut oikeutta allekirjoittaa sopimusta, joten ratkaisu jäi seuraajalleni. Sopimus allekirjoitettiin 2005.

Joitakin kuluneita ja vaurioituneita kirjoja jouduttiin heittämään pois Tritoniaan siirtämisen yhteydessä. Kirjasto järjestettiin Vaasan kaupungin myöntämän rahoituksen turvin Tritoniassa samoihin tiloihin ruotsinkielisen lyseon kirjaston kanssa. Lyseon kirjakokoelman yli 10 vuotta kestänyt evakkotaival sai lopulta onnellisen ratkaisun, mistä henkilökohtaisesti olen tyytyväinen.

Lähteinä on käytetty eri oppilaitosten juhlajulkaisuja.