Vaasan yliopiston opinnäytteet

Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö, 2018

Rajoitettu
Opinnäytteen kokoteksti
luettavissa vain
Tritonian työasemilla

Mahla, Jaana

Itsekriminointisuoja verotusmenettelyssä

Ohjaaja/Valvoja (DI):
Juha Lindgren
Tutkinto:
Kauppatieteiden maisteri
Pääaine:
Talousoikeus
Koulutusohjelma:
Talousoikeuden maisteriohjelma
Tutkielman kieli:
Suomi
Sivumäärä:
91
Tutkielma käsittelee itsekriminointisuojan soveltamista verotusmenettelyssä ja se asettuu rikos-, vero-, prosessi- ja
hallinto-oikeuden yhtymäkohtaan. Itsekriminointisuojaa on perinteisesti sovellettu rikosprosessissa, mutta EIS:n
ratkaisukäytännön mukaisesti sen soveltaminen ulottuu nykyään myös hallinnolliseen menettelyyn ja siten myös
verotusmenettelyyn. Tutkielman lähtökohtana on selvittää, mitä itsekriminointisuojalla rikosoikeudessa tarkoitetaan.
Tutkielmassa selvitetään myös, miten itsekriminointisuoja otetaan huomioon verotusmenettelyssä ja miten sitä
sovelletaan verotusmenettelyssä. Keskeisenä tavoitteena tutkielmassa on selvittää, milloin rikosprosessi ja
verotusmenettely kytkeytyvät siinä määrin yhteen, että myös verotusmenettelyssä tulisi soveltaa itsekriminointisuojaa.
Tutkimusongelmaa tarkastellaan perus- ja ihmisoikeusmyönteisestä näkökulmasta, ja huomiota kiinnitetään myös
verovelvollisen tasapuoliseen kohteluun sekä tehokkaaseen verotusmenettelyn turvaamiseen. Lähdeaineistona
tutkielmassa käytetään kansainvälisiä sopimuksia, kansallista lainsäädäntöä, EIT:n ratkaisukäytäntöä, KKO:n ja KHO:n
ratkaisukäytäntöä, kotimaisia viranomaisohjeita sekä pääosin kotimaista oikeuskirjallisuutta. Tutkielma on lainopillinen
eli oikeusdogmaattinen.
Itsekriminointisuojan soveltamisen ongelmakysymyksissä tarkastelussa nousi muun muassa seuraava kysymys. Milloin
verovelvolliselle asetettava rikosoikeudellisen syytteen uhka on niin ilmeinen, että itsekriminointisuoja aktualisoituu
verotusmenettelyssä, joka sinänsä on hallinnollinen menettely.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että itsekriminointisuoja ja vaitiolo-oikeus syntyy viimeistään silloin, kun henkilöstä
tulee rikoksesta epäilty. Tutkielmassa tuli esille, että itsekriminointisuoja ulottaa vaikutuksena rikosprosessin
ulkopuolelle tilanteessa, jossa verovelvollista vastaan on samanaikaisesti vireillä rikossyyte EIS:n autonomisessa
merkityksessä. Lisäksi tulee täyttyä yhteys- ja relevanttiusvaatimus, palomuurin puuttuminen ja pakko. EIT:n ratkaisu
Marttinen v. Suomi 21.7.2009 muutti KKO:n tulkintalinjaa. Sen mukaan itsekriminointisuoja ulottuu rikosprosessin
ulkopuolelle, jos hallinnollisessa menettelyssä annettu tieto voisi olla merkityksellinen vireillä olevassa rikosasiassa.
KKO yhtyi EIT:n linjaukseen, jonka mukaan riittävää on jo se, ettei tietoja annettaessa ole voitu poissulkea annettujen
tietojen merkityksellisyyttä rikosasiassa.
Tutkielmassa tuli esille, että verovelvollinen on joka tapauksessa velvollinen täyttämään ilmoittamisvelvollisuutensa.
Veroviranomainen ratkaisee sen, määrätäänkö veronkorotus vai nostetaanko rikossyyte asiassa. Itsekriminointisuojan
voidaan katsoa aktualisoituvan verotusmenettelyssä nimenomaan veronkorotukseen ja verotarkastukseen liittyvissä
kysymyksissä. Itsekriminointisuojan laajuus ja merkitys verotusmenettelyssä on epäselvä. Tilannetta saattaisi selkeyttää
periaatteen kirjaaminen suoraan lainsäädäntöön
Avainsanat:
rikosoikeus, itsekriminointisuoja, verotusmenettely, hallinnollinen rikosprosessi, veronkorotus
© Tritonia 2014-2019