Vaasan yliopiston opinnäytteet

Teknillinen tiedekunta, 2015

Rajoitettu
Opinnäytteen kokoteksti
luettavissa vain
Tritonian työasemilla

Harju, Joni

Verkko-oppiminen myyntihenkilöstön oppimisen työvälineenä

Ohjaaja/Valvoja (DI):
Laura Lappalainen
Tutkinto:
Kauppatieteiden maisteri
Pääaine:
Tietotekniikka (KTM)
Koulutusohjelma:
Tietotekniikan koulutusohjelma (DI)
Tutkielman kieli:
Suomi
Sivumäärä:
67
Nykyajan hektisessä työympäristössä on huomattu, että työntekijät eivät selviä työtehtävistään pelkästään koulussa opituilla tiedoilla ja taidoilla. Kansainvälisen kilpailun tiukentuessa organisaatioiden täytyy muuttua varsin nopeasti ja tästä syystä työntekijöiltäkin odotetaan itsensä jatkuvaa kehittämistä. Verkko-oppimisen avulla organisaatiot voivat tarjota työntekijöilleen mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ajasta ja paikasta riippumatta. Verkko-oppimisen tärkeys korostuu monikansallisissa yrityksissä, koska verkko-oppimisessa ei tunneta aikavyöhykeongelmia. Verkko-oppimisella voidaan pyrkiä kustannussäästöihin muun muassa vähenevällä matkustustarpeella.

Tässä tutkimuksessa halutaan saada vastaus tutkimuskysymykseen; Miten verkko-oppimista voidaan hyödyntää myyntihenkilöstön osaamisen kehittämisessä? Tämän tutkimuksen teoria verkko-oppimisesta perustuu 2000 -luvulla tehtyihin tutkimuksiin, koska verkko-oppimisen historia on vielä varsin lyhyt. Tutkimuksessa käytetään SWOT -analyysiä verkko-oppimisen vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien esittämiseen. Tutkimuksessa verrataan myös verkko-oppimista sekä perinteistä lähikoulutusta keskenään ja pyritään selvittämään itseopiskelun hyödyt ja haasteet.

Tämän case-tutkimuksen tulokset osoittavat, että verkko-oppimiseen suhtaudutaan varsin myönteisesti, mutta henkilöstön kouluttamista ei voida toteuttaa pelkästään virtuaalisesti. Tähän tutkimukseen osallistunut myyntihenkilöstö on sitä mieltä, että yritykset voisivat pitää huolen osaamisen kehittämisestä tehokkaimmin yhdistämällä lähikoulutusta sekä verkko-oppimista keskenään. Verkko-oppimisen heikkoudeksi koettiin kouluttajan puute oppimistilaisuudessa. Lähikoulutuksen vahvuus on interaktiivisuus, mutta ongelmana koettiin ettei oppimista testata koulutuksen jälkeen. Tämän tutkimuksen tuloksista on johdettu oppimisen nelikenttämalli: verkko-oppiminen (kerätään perustiedot koulutettavasta aiheesta), lähikoulutus (tietoa syvennetään kouluttajan kanssa vuorovaikutuksessa), verkkotentti (varmistetaan osaaminen) ja kertauskoulutus (sitä tarvitseville).
Avainsanat:
Verkko-oppiminen, tietokoneavusteinen oppiminen, lähikoulutus
© Tritonia 2014-2019