Vaasan yliopiston opinnäytteet

Humanistinen tiedekunta, 2009

Hyövälti, Tarja

Virolaiset ammattikoululaiset suomea oppimassa. Motivaatio ja tavoitteet, kielikontaktit ja verbivarasto

Ohjaaja/Valvoja (DI):
Esa Lehtinen
Tutkinto:
Filosofian maisteri
Laitos:
Nykysuomen ja kääntämisen laitos
Pääaine:
Nykysuomi
Tutkielman kieli:
Suomi
Sivumäärä:
89
Maahamme muuttaa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita ja työntekijöitä. Tämä tutkimus luo kuvaa virolaisista ammattioppilaitoksen opiskelijoista kielenoppijaryhmänä ja tarkastelee heidän kielenomaksumistaan. Tutkimus käsittelee virolaisten kielenoppijoiden oppimismotivaatiota ja –tavoitteita sekä heidän kontaktejaan suomen kieleen ja suomenkielisiin. Informanttien suomen kielen omaksumista tarkastellaan sanaston ja erityisesti verbien oppimisen näkökulmasta. Tutkimus pohjautuu kognitiiviseen kielenoppimisteoriaan sekä käsityksiin mentaalisen leksikon muotoutumisesta ja vuorovaikutuksen merkityksestä kielenoppimiselle.
Tutkimusta varten on haastateltu yhtätoista virolaista opiskelijaa, jotka opiskelevat Kurikan ammattioppilaitoksessa. Tutkimuksen vertailuryhmä muodostuu kuudesta suomenkielisestä ammattioppilaitoksen opiskelijasta. Haastatteluista on poimittu vastaukset asiakysymyksiin ja luetteloitu kaikki käytetyt verbisaneet. Aineiston laadullisen tarkastelun lisäksi etenkin verbianalyysissa käytetään myös kvantitatiivisia kuvailutapoja. Informanttien verbivarastoa kuvaillaan heidän käyttämiensä verbisaneiden ja verbilekseemien määrillä sekä näistä lasketulla Guiraud´n indeksillä. Lisäksi verbivaraston laa-tua tarkastellaan usein esiintyvien verbien ja vain kerran esiintyvien verbien pohjalta.
Kielenoppijoiden oppimismotivaatio on useimmiten välineellinen. Heillä ei ole yleensä tarkoitus muuttaa Suomeen pysyvästi. Siten haastateltuja ei voi pitää maahanmuuttajina, vaan Suomessa opiskelevina ulkomaalaisina. Opiskelijoiden yleisin kielenoppimistavoite on oppia puhumaan suomea paremmin. Jatkoryhmällä on enemmän kielikontakteja kuin alkeisryhmällä. Kielenoppijoiden sanavarasto rikastuu ajan myötä, mutta sekä alkeisryhmän että jatkoryhmän sisällä esiintyi runsaasti vaihtelua. Kielen omaksuminen on tutkimuksen perusteella hyvin yksilöllistä. Kielenoppijan verbivaraston laajuuden ja hänen kielikontaktiensa välillä löytyy yhteyttä, alkeisryhmässä selvemmin kuin jatkoryhmässä. Tutkimuksen perusteella virolaisten suomenopetuksen tulisi keskittyä oman työalan sanastoon ja suullisiin viestintätaitoihin.
Avainsanat:
toinen kieli, sanaston oppiminen, kielen omaksuminen, lähikieli
© Tritonia 2014-2019