Vaasan yliopiston opinnäytteet

Humanistinen tiedekunta, 2006

Maaninen, Tatu

Kohti elokuvakerronnan temporaalista fragmentaarisuutta

Ohjaaja/Valvoja (DI):
Tarmo Malmberg
Tutkinto:
Filosofian maisteri
Laitos:
Viestintätieteiden laitos
Pääaine:
Viestintätieteet
Sivumäärä:
85
Tutkimuksessa käsitellään temporaalisen manipuloinnin, kuten takaumien, ennakoinnin, hitaan ja nopean kerronnan sekä toiston tekniikoita fiktioelokuvan rakenteessa. Eloku-vakerronnan vapaata ajallisuutta kutsun tutkimuksessani fragmentaarisuudeksi. Tavoit-teenani on selvittää, mikä on ajan rooli fragmentaarisessa elokuvassa ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan elokuva etenee rakenteellisesti tietyllä tavalla.

Olen käyttänyt tutkimuksessani etenkin ranskalaisen strukturalistin Gérard Genetten teoriaa ajan manipuloinnista kertomakirjallisuudessa. Sovellan Genetten teoksen Narra-tive Discourse: An Essay In Method (1980) käsitteitä fragmentaariseen elokuvakerron-taan. Tutkimukseni pohjalla on perinteinen kertomuksen jaottelu, jossa tehdään ero ta-rinan (mitä kerrotaan?) ja diskurssin (miten kerrotaan?) välillä. Edelleen käyttäen Ge-netten jaottelua olen tutkinut fiktioelokuvien ajallisuutta kolmesta näkökulmasta, jotka ovat järjestys, kesto ja frekvenssi eli toistumistiheys.

Tutkin fragmentaarisen elokuvan järjestystä, kestoa ja frekvenssiä usean nykyhetken elokuvan kautta, joita ovat mm. Reservoir Dogs (1992), Exotica (1994), Eyes Wide Shut (1999), Memento (2000), Unelmien Sielunmessu (2000) ja Elephant (2003). Olen kiin-nostunut siitä, miten ajallinen fragmentaarisuus ilmenee näissä elokuvissa ja mitä sillä on kunkin analysoimani elokuvan kohdalla saavutettu.

Valtavirtaelokuvan temporaalisesta lineaarisuudesta ja selkeydestä on siirrytty yhä lä-hemmäs kohti vapaampia aikarakenteita. Tämä suuntaus on ollut nähtävissä varsinkin 1990-luvulta lähtien. Fragmentaarisuudella voidaan mm. tuoda esiin elokuvan henkilön ajatuksia, unia ja mielenliikkeitä. Temporaalisesti fragmentaarisen elokuvakerronnan yleistyminen vihjaa katsojien audiovisuaalisen kompetenssin kasvuun sekä myös siihen, että pelkästään hyvä tarina ei enää välttämättä riitä.
Avainsanat:
elokuva, kerronnan teoriat, Gérard Genette, tarina, diskurssi, järjestys, kesto, frekvenssi, fragmentaarisuus
© Tritonia 2014-2019